Tavallaan kesällä rupesin kaipaamaan rutiineja, olo alkoi tuntua tyhmältä kun pystyi nukkumaan puoleen päivään ja tassuttelemaan iltaan asti yöpuvussa. Oli ihanaa olla koira- ja ratsastusleireillä, kun joka aamu piti herätä aikaisin. Mutta se nyt oli ihanaa vain siksi, että se mitä heräämistä seuraavana päivänä tehtiin, oli kivaa. Kouluaamuina herääminen on huomattavasti rankempaa, sillä mieluummin lojuisin mukavasti peiton alla koulussa istumisen sijaan. Kun joutuu joka aamu heräämään seitsemältä ja pyöräilemään kouluun toisinaan jopa kahdeksaksi tunniksi, alkaa rutiinit maistua puulta. Viikonloput ovat juhlaa, saa vihdoin nukkua kunnolla ja kykenee katsomaan illan leffatkin, aamullahan ei tarvitse herätä aikaisin!

Viikonloppu vaan on liian lyhyt.