Tavallaan kesällä rupesin kaipaamaan rutiineja, olo alkoi tuntua
tyhmältä kun pystyi nukkumaan puoleen päivään ja tassuttelemaan iltaan
asti yöpuvussa. Oli ihanaa olla koira- ja ratsastusleireillä, kun joka
aamu piti herätä aikaisin. Mutta se nyt oli ihanaa vain siksi, että se
mitä heräämistä seuraavana päivänä tehtiin, oli kivaa. Kouluaamuina
herääminen on huomattavasti rankempaa, sillä mieluummin lojuisin
mukavasti peiton alla koulussa istumisen sijaan. Kun joutuu joka aamu
heräämään seitsemältä ja pyöräilemään kouluun toisinaan jopa
kahdeksaksi tunniksi, alkaa rutiinit maistua puulta. Viikonloput ovat
juhlaa, saa vihdoin nukkua kunnolla ja kykenee katsomaan illan
leffatkin, aamullahan ei tarvitse herätä aikaisin!
Viikonloppu vaan on liian lyhyt.
sunnuntai, 27. elokuu 2006
Kommentit